LOPPUKAUDEN 2021 YHTEENVETO
Kirjoitettu: 08.10.2021
Noniin. Viime kirjoituksen jälkeen tapahtuikin vähän isompi takapakki, jonka käsitteleminen on ollut sen verran hidasta, että en ole yksinkertaisesti kyennyt kirjoittamaan tänne aikaisemmin. Eli tuon niin hienosti menneen Kymiringin kisaviikonlopun jälkeen kävimme testaamassa pyörää Botniaringillä. Minulta hävisi jarrut pyörästä pääsuoran päässä, jossa siis vauhtia oli 220kmh. Onneksi tein kaiken mitä oli tehtävissä siinä tilanteessa. Jarrutin takajarrulla ja moottorijarrulla sen mitä sillä nyt sai vauhtia hidastumaan, ja kun saavutin hiekka-alueen, niin kaadoin pyörän/hyppäsin kyydistä. Siinä vaiheessa vauhtia oli kuitenkin vielä n.170kmh. Vauhtini ehti hidastua hiekoilla onneksi sen verran paljon, että en osunut kauhean kovaa rengasvalliin. Selvisin tästä kaikesta niinkin vähällä kuin pelkillä kylkiluun murtumilla ja jollain keuhkoruhjeilla. Kylkiluita tosin meni aika monta ja monesta kohtaa, ja olinkin ensimmäiset viikot todella kipeä – pelkkä hengittäminen oli aluksi vaikeaa. Sairaalassa katsoivat ensin kuvista, että minulla oli myös käsi murtunut ja se ehdittiinkin jo kipsata, kunnes sitten seuraavana päivänä kuvasivat lisää ja sain kipsin pois. Itse kyllä en uskonut missään kohtaa sen olevankaan murtunut, mutta enpä jäänyt väittelemään asiasta. Varmaan jotkut ovatkin sosiaalisesta mediasta saattaneet jotain lukea tästä tapahtuneesta, ja varmaan myös siitä, että tällä hetkellä olen jo aika hyvin kuntoutunut tuosta kaikesta ja palannut treenien pariin. Reilu pari kuukautta kylki kuitenkin oli sen verran kipeä, että ajaminen ei ollut mahdollista – joten missasin loput kauden kisoista.
Minun uralleni mahtuu jo monta loukkaantumista ja myös aika monta kuntoutusjaksoa. Moni näistä loukkaantumisista on olleet aika isoja ja vakavia (selkä- ja niskanikamia, iso lantiovamma nyt näin muutamia mainitakseni). Tämä oli sinänsä niihin nähden vammana suhteellisen pieni, vaikka itse tapahtuma olikin aika kammottava tilanne. Olen aina jaksanut kuntouttaa itseni ja palannut ajamisen pariin, eikä mieleeni ole tullut koskaan vielä heittää hanskoja naulaan – ei nytkään. Mutta ilman tuota Kymiringin voittoa voi olla, että tässä olisi ollut oikeasti jopa minulle liikaa, en tiedä. Mutta onneksi tuo voitto ehti tulla. Se oikeasti on auttanut pysymään edelleen motivoituneena ja onhan se nyt vähän kuitenkin näinä aikoina lämmittänyt mieltä.
Täytyy kyllä silti sanoa, että kaikessa tässä on ollut tosi paljon käsiteltävää. Tilanne tuntui todella epäreilulta - juuri kun sain pienen maistiaisen menestyksestä, niin jouduin täysin sivuun. Olen jo aika monta kertaa ollut samassa tilanteessa, eli juuri kun ajo alkaa sujua niin tapahtuu jotain ikävää. Ja nyt puhun niistä jo aika useista kerroista, joita on mahtunut tämän 13 vuoden sisään, jonka ajan koen olleeni ajoittain aika kärsivällinenkin ja uskonut että minun aikani kyllä tulee vielä. Fiilistä sekoitti myös se, että koko alkukesä oli ollut aika hektistä ja olin todella fokusoitunut painamaan töitä kaiken eteen, niin luonnollisesti totaali pysähdys kaikesta oli äkkiseltään todella outoa. Kaikenlaista ajatusta ehtii tulla päähän, kun on liikaa aikaa, ja olo on ollut aika levoton. No, loppukesä menikin sitten melko rennosti ja vietin paljon aikaa ystävien kanssa. Normaalisti kun kesät on menneet aika kiinni kaikessa kilvanajoon liittyvässä, ja tästä johtuen myös aika paljon töiden merkeissä. Onneksi nyt olen päässyt palailemaan treenien pariin kunnolla, ja alan tuntea pikkuhiljaa oloni omaksi itsekseni.
Pyörän kanssa on tässä ollut myös aika isosti jumppaa, vikaa on koitettu edelleen selvitellä siitä. Kävinhän minä jo itsekin ajamassa pari kertaa, ja jälkimmäisellä kerralla ajaminen tuntui jopa ihan hyvälle, kun kylkeenkään ei enää sattunut. Iso kiitos kuuluu tiimilleni ja erityisesti Henkalle, joka on jaksanut veivata edes takaisin osia pyörääni ja kulkenut koko kauden mukanani.
Lämmin kiitos myös kaikille minun tukijoille ja yhteistyökumppaneille!
Hommat jatkuu, 2022 ;)
Jasmin
Kuva: Sami Vieltojärvi
