KEMORAN OSAKILPAILUSSA VIIMEINKIN PISTESALDO AUKI
Kirjoitettu: 20.06.2017
Jurvan SM-osakilpailuviikonlopun jälkeen olikin edessä melkoinen lista osia jotka piti käydä pyörästä läpi, tilata, korjata, ja vaihtaa. Sunnuntain kisanhan Jurvassa keskeytin koska tunsin että pyörä ei ollut ajettavassa kunnossa kun keula toimi ihan miten sattui. No, keulaputket purettiin ja olihan ne kyllä melkosen vääntyneet, ja tämän lisäksi ala t-kappale jonka läpi siis keulaputket tulevat runkoon kiinni. Lisäksi kaikkea muuta pientä löytyi jotka onneksi kaikki tulivat kuntoon, kiitos kaikille avusta. Käytin pyörän vielä penkissä Antilla Yamaha Center Tampereella, ja onneksi moottorista ei löytynyt mitään vikaa. Tehottomuuden todennäköisesti aiheutti kipeää ottanut ja jumiutunut mittaristo, joka teki omiaan pyörän sähköjärjestelmään. Listahan olikin sitten melkoinen mitä kaikkea pyörään piti uusia, ja hintakin sen mukainen.. (huokaus).. No, nämä nyt vaan kuuluu lajiin valitettavasti ja onneksi pyöriä pystyy aina korjaamaan nopeammin kuin kuskeja joten en valita!
Viimeiset osat pyörään tulivat sen verran pitkän odottelun jälkeen, että Kemoran osakilpailuviikonloppuun oli lähdettävä kylmiltään. Onneksi jo torstaina pääsi harjoittelemaan ja kelikin oli varsin hieno! Alkoi jopa tuntumaan ihan kesältä :D Ajaminen vaan ei oikein ottanut sujuakseen ja en löytänyt sitten millään pyörään samaa tuntumaa joka minulla siihen oli ollut. Kemora ei ole minulle ollut paras mahdollinen rata pitkään aikaan, ja näköjään tähän ei tullut tälläkään kertaa muutosta. Aluksi pysyttelin aikaisempien vuosien säädöissä luottaen siihen että homman on sujuttava niillä, mutta nyt en kyllä päässyt edes sille tasolle jolla nyt huonoimmillanikin olen siellä ollut. Oikeastaan vasta lauantain aika-ajoon rupesin tekemään pyörään muutoksia ja niillä pääsin vähän parempaan suuntaan ja aika-ajosta irtosi 6:s lähtöruutu. En ollut todellakaan omaan ajamiseeni tyytyväinen mutta onneksi lähtöpaikkana tuo ei ollut mikään katastrofi. Lauantain kisassa sain hyvän lähdön ja maaliin tulin sijalle 6.
Sunnuntaille toivoin sormet ja varpaat ristissä kuivaa keliä, etenkin warm upiin, koska muutin pyörää lisää siihen suuntaan jolla se oli aika-ajossa tuntunut paremmalta ja ajaminen varmemmalta. Koko viikonlopun minulla oli ollut jotenkin huono luotto pyörän etupäähän, ja se teki ajamisesta todella vaikeaa ja raskasta. Warm upin aikaan taivaalta tuli kuitenkin harmikseni oikein kunnolla vettä ja se testimahdollisuus menikin sitten siinä. Iltapäiväksi oli luvattu kuivaa joten en lähtenyt sadekelin renkailla ollenkaan radalle. Rata onneksi kuivui ja kisastartti oli muutamaa tuntia myöhemmin. Lauantain kilpailun kierrosaikojen määrätessä lähtöpaikkani starttasin tällä kertaa ruudusta 7. En saanut yhtään niin hyvää lähtöä kuin lauantaina, ja jäin ensimmäisen mutkan ruuhkaan. Tulin siinä sitten keskellä ensimmäistä mutkaa kilkatuksi toisen kuljettajan osuessa minun pyörään ja ajauduin hiekalle samantien. Oli sitten TODELLA lähellä etten kaatunut nimittäin tuossa kohtaa oli turva-alueella todella pehmeää hiekkaa (niinkuin tietenkin kuuluukin olla) jossa oli vielä lanauksen jäljiltä isot urat. Sain jotenkin ihmeen kaupalla pyörän pysymään kaasulla pystyssä ja pitkän matkaa uraa pitkin taistelun jälkeen pääsin takaisin radalle. Koko reilun parinkymmenen pyörän letka vaan oli karannut jo kauas horisonttiin.. minun renkaat oli tietenkin ihan märässä hiekassa joten jouduin vielä ottamaan muutaman ensimmäisen mutkan melko varovasti että renkaat putsaantui hiekasta. Pyörä kyllä tuntui paremmalta ajaa kuin koko viikonloppuna yhteensä, eli tekemäni muutokset olivat ehdottomasti oikeita.. mutta ajaminen ja itseluottamus oli tässä kohtaa jo kokeneet sen verran kovan kolauksen että mihinkään ultimaattisiin suorituksiin minusta ei enään ollut. Ajelin muutamia sijoja kiinni mutta kilpailu keskeytettiin punalipuin eikä uusintastarttia enään otettu, joten viikonloppu oli sitten siinä. Kemorasta en ole tainnut koskaan lähteä kotiin hyvillä mielin, ja eipä tähän tullut poikkeusta näköjään tälläkään kertaa. Eniten ehkä harmittaa se, etten ajanut koko viikonloppuna lainkaan omalla tasollani, mutta toisaalta tiedän että se taso ei ole mihinkään kadonnut ja erästä tuntemaani endurokuljettajaa lainatakseni "no tänään on nyt tälleen ja huomenna on taas toisella tavalla" ;D
Nyt onkin pidempi tauko ennen seuraavaa SM-kisaa Alastarolla elokuun ensimmäisellä viikolla. Väliin mahtuu ainakin paljon treenikilometrejä, ja aletaan purkamaan näitä pieniä takaiskuja joita tämä alkukausi on tuonut tullessaan. Tai sanotaanko että työntelen ne takaiskut takaisin sinne mistä ne on tulleetkin :D
Kitos kaikille tukijoille ja mekaanikoille, etenkin Janille joka oli ensimmäistä kertaa ruuvaamassa ja hoiti hommat todella hienosti!
Jasmin
(Kuva: Maria Saarimäki)
